Lämpö

JJ:n aurinko loisti tänään taas niin, että aivan hämmennyin, enkä osannut päättää olinko väsynyt vai levoton. Illalla keskustelimme tuntikausia, ja tunsin olevani lähellä jotain kaunista. Kerroin hänelle sivumennen N:stä, ja huomasin kaiken tämän homoliittojupakan keskellä kaipaavani häntä ja haluavani tietää hänen ajatuksiaan ja kuulumisiaan.

Ovatko muut huomanneet? Joskus tuntuu, että se näkyy päälle. Suojeluvaisto herää, ja halitaan ja suudellaan julkisesti enemmän. Merkataan reviiri. En nouse edes takajaloilleni, sillä taisteluhan se vasta metakan nostaisi. Olen hiljaa. Haluan jäädä huomiotta. Pitää välttää pitkiä katseita.

En ole nähnyt K:tä hetkeen, ja toivon, että ihmiskilpeni olisi taas täällä suojaamassa, viemässä huomion pois. En enää kilpaile hänestä, sillä en tiedä mitä hänestä haluan vai haluanko mitään. JJ on ajanut kaikkien ohi, ja käytän K:ta vain harhautuksena. En panisi pahakseni jos hän minusta kiinnostuisi, mutta en jaksa enää tehdä töitä sen eteen.

En pidä itseäni enää masentuneena. Olen noussut takaisin normaaliin epätavallisuuteen. Olo on kevyt ja mukava. JJ auttaa, sillä vaikken voikaan häntä saada, on hän syy jatkaa, enkä voi tuntea itseäni surulliseksi hänen seurassaan.