tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensilumi

K on mahdoton, vaikea ja etäinen. Silti hän on päivä päivältä komeampi, viehättävämpi ja haluttavampi. Haluanko häntä siksi, että haluan hänet, vai siksi että haluan nähdä mitä tuon tyynen kuoren alla on?

Toisaalta JJ oli tänäänkin helposti lähestyttävä ja suorastaan hurmaavaa seuraa. Haluaisin sulaa häneen. Puhuimme ensilumesta ja sen luomasta salaperäisestä ristiriitaisesta maailmasta, ja siitä kuinka vaikeaa sen kuvaaminen on. Hänen silmissään näkyi värejä, joita en ole nähnyt ennen. Ehkä se johtui lumesta.

Haluan kuunnella romanttisia talvilauluja ja kävellä hangessa. Kenen kanssa kävelen, on yhä auki.

Tunnen olevani yhtä aikaa nuori ja vanha, viisas ja naiivi, viaton ja likainen.

Ylös, alas, ylös, alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti