Pelasimme taas korttia. Tartuin K:hon kiinni, halasin, pidin häntä kädestä, kosketin pöydän alla. Ei mitään vastakaikua. Hän osti minulle juoman, mutta miksei hän osaa kuunnella kehonsa ääntä, vai eikö hänen kehonsa sano mitään? Onko vika minussa?
K:n lähdettyä - suostuttelin turhaan häntä jäämään - päätimme JJ:n kanssa poistua. Söimme lettuja, joimme kaakaota. Puhuimme tulevaisuudesta ja menneestä.
Tunnen olevani lähellä. Silti en pysty liikkumaan. K:n kanssa en halua tehdä itsestäni pelleä, JJ:n kanssa en halua olla se, joka särkee kaiken, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.
En taida oikeasti haluta mitään.
Ajattelen tätä hetkeä liikaa prosessina kohti tiettyä päämäärää. En osaa pysähtyä vain olemaan. Jokainen liike on harkittu, jokainen liike voi ratkaista kaiken. Vaikka eihän hän kuitenkaan huomaa, joten aivan sama mitä tekee.
K:n lähdettyä - suostuttelin turhaan häntä jäämään - päätimme JJ:n kanssa poistua. Söimme lettuja, joimme kaakaota. Puhuimme tulevaisuudesta ja menneestä.
Tunnen olevani lähellä. Silti en pysty liikkumaan. K:n kanssa en halua tehdä itsestäni pelleä, JJ:n kanssa en halua olla se, joka särkee kaiken, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.
En taida oikeasti haluta mitään.
Ajattelen tätä hetkeä liikaa prosessina kohti tiettyä päämäärää. En osaa pysähtyä vain olemaan. Jokainen liike on harkittu, jokainen liike voi ratkaista kaiken. Vaikka eihän hän kuitenkaan huomaa, joten aivan sama mitä tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti