tiistai 12. lokakuuta 2010

Aurinko

K oli tänään hurmaava ja vastustamaton, mutta yhä neutraali. Hän kosketti olkapäätäni, mutta en osaa iloita siitä, sillä se ei varmastikaan tarkoittanut mitään. Hänen hymynsä lämmittää silti päivääni, vaikka huomenna pitäisi sataa lunta. Pyörämatka kotiin ehti jäädyttää sormeni.

Tavallaan tunnen päässeeni lähemmäksi. Haluan kertoa hänelle. Pian.

Luovutan. Ihastun. Luovutan. Ihastun. Miksi, K?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti