sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Häviöt

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. X:n kanssa kyseessä olivat mandariinilohkot. D:n kanssa suklaavanukas. Tavallaan olen häpeissäni ja tunnen pettäneeni jonkun, vaikken ole vastuussa tekemisistäni kenellekään. Tein liikkeen, jonka jälkeen tuskin K tai JJ kumpikaan haluaa minua. Tunsin K:n katseen huoneen toiselta puolelta ja tajusin menettäneeni hänet. Olin siihen oikeastaan valmis. Vai näytinkö sittenkin esimerkkiä mitä olisin häneltä toivonut? Kysyin K:lta, huolisiko hän minut tyttöystäväkseen, mutten muista mitä hän vastasi. En jaksanut enää välittää.

Ulkona avautuva maailma on valkoinen ja uuden näköinen. D nukkuu untuvapeiton alla, enkä oikeastaan näe tilanteessa mitään väärää. Olen oikeastaan onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti