Juna

Akateeminen täti puhui kongresseista ja kissojen tappamisesta. Vastapäätä istunut mies lisäsi, että ampumisen lisäksi myös pakokaasu on varteenotettava vaihtoehto.

Minusta ei ole keneksikään muuksi. Vaikka kuinka jäljittelen ja asennoidun uudestaan, olen sama vanha minä, enkä pysty omaksumaan muiden maneereja, vaikka se olisi kuinka helppoa ja luulisin sen parantavan elämäni laatua. Paskat. Pitäisi oppia olemaan vain kateellinen ja jättää se omaan arvoonsa. Ei se ole minulta pois vaikka toinen on verbaalinero tai minua parempi kuski tai taitavampi laittamaan kielensä rullalle.

Kämppis laittaa tukkansa hiuslakalla ennen lenkille lähtöä. Mieleni tekee maalata seinät hänen aivoillaan, polttaa hänen pitsilakanansa ja työntää harlekiiniromaanit paperisilppuriin, jonka jälkeen antaisin hänen muotijalkineensa naapurin koirille iltapalaksi. Hänelle en sentään ole kateellinen, joku taso pitää sentään olla.

Pitäisi kirjoittaa enemmän. Pitäisi ottaa enemmän valokuvia. Pitäisi käydä enemmän ulkona. Pitäisi kerrankin ajatella vähemmän. Tai edes oikeita asioita.

Olen yksin kaksi päivää. Muuri ympäröi minut.

Tee sanoo hörp. Juna sanoo skriik-klonk-skriik-klonk-klonk. Asema sanoo "...från spår ett".

Sade

Sataa kovaa ja sataa hiljaa ja sataa yhteen suuntaan ja toiseen suuntaan ja kohtisuoraan, omituisella täydellisyydellä, niin että lopulta sataa kaikilla mahdollisilla tavoilla paitsi ei alhaalta ylöspäin.

Ray Loriga - Tokio ei välitä meistä enää

Tänään sataa. Juon teetä ja mietin...en oikeastaan mitään. Tyhjäpäinen sunnuntai on luksusta.