Sulaminen

En ole nähnyt JJ:tä tai K:ta moneen päivään, enkä jaksa enää välittää. Sen sijaan olen nähnyt D:tä joka päivä, enkä keksi mitään valittamisen aihetta, paitsi sen, etten iloisuudeltani ehdi tehdä sitä mitä pitäisi.

En muistanut, että ihastuminen on näin mukavaa. Unohdan ajan ja paikan ja kaikki vääristyy. Elän kuplassa, jossa on vain hihittelyä, onnea ja odotusta. Kuplan ulkopuolella on kasa tekemättömiä tehtäviä, enkä oikeastaan haluaisi poistua tästä.

Voitot

Olenko teeskennellyt viimeiset kuukaudet? Olin kieltänyt itseni, eikä se tehnyt minua yhtään onnellisemmaksi. Yritin miellyttää, sopeutua ja tehdä vaikutuksen K:hon, mutta se oli vierasta seutua. Nyt olen palannut ruumiiseeni matkalta, jota tein ilman karttaa. D palautti minut takaisin itseeni yhden illan aikana. Miksi olen pakoillut tätä?

Törmäsin D:n kirjoittamaan kommenttiin, joka sai minut hymyilemään ja luottamaan itseeni enemmän.

Saatoin menettää K:n ja JJ:n, mutta voitin itseni takaisin, ja sain D:n kylkiäisenä.

Häviöt

Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. X:n kanssa kyseessä olivat mandariinilohkot. D:n kanssa suklaavanukas. Tavallaan olen häpeissäni ja tunnen pettäneeni jonkun, vaikken ole vastuussa tekemisistäni kenellekään. Tein liikkeen, jonka jälkeen tuskin K tai JJ kumpikaan haluaa minua. Tunsin K:n katseen huoneen toiselta puolelta ja tajusin menettäneeni hänet. Olin siihen oikeastaan valmis. Vai näytinkö sittenkin esimerkkiä mitä olisin häneltä toivonut? Kysyin K:lta, huolisiko hän minut tyttöystäväkseen, mutten muista mitä hän vastasi. En jaksanut enää välittää.

Ulkona avautuva maailma on valkoinen ja uuden näköinen. D nukkuu untuvapeiton alla, enkä oikeastaan näe tilanteessa mitään väärää. Olen oikeastaan onnellinen.

Katot

Kylmä päivä. Sormeni muuttuivat punaisiksi puupalikoiksi, kun pitelin kameraa suunnattuna johonkin merkityksettömään. Sain napattua kaksi kuvaa JJ:stä ja istun nyt tässä ja huokailen.

Huomisiin bileisiin saapuu kansaa ympäri maan, ja olen suorastaan haltioitunut siitä, että saan kaikki kaverini saman katon alle. En ole pitkään aikaan odottanut ilolla mitään. Näen paitsi parhaan ystäväni, myös K:n, joka saapunee huomenna reissusta. En koskaan aiemmin uskonut, että minulla olisi niin monta ystävää, että joudun vuokraamaan erillisen tilan heitä kestitäkseni.

Lämpö

JJ:n aurinko loisti tänään taas niin, että aivan hämmennyin, enkä osannut päättää olinko väsynyt vai levoton. Illalla keskustelimme tuntikausia, ja tunsin olevani lähellä jotain kaunista. Kerroin hänelle sivumennen N:stä, ja huomasin kaiken tämän homoliittojupakan keskellä kaipaavani häntä ja haluavani tietää hänen ajatuksiaan ja kuulumisiaan.

Ovatko muut huomanneet? Joskus tuntuu, että se näkyy päälle. Suojeluvaisto herää, ja halitaan ja suudellaan julkisesti enemmän. Merkataan reviiri. En nouse edes takajaloilleni, sillä taisteluhan se vasta metakan nostaisi. Olen hiljaa. Haluan jäädä huomiotta. Pitää välttää pitkiä katseita.

En ole nähnyt K:tä hetkeen, ja toivon, että ihmiskilpeni olisi taas täällä suojaamassa, viemässä huomion pois. En enää kilpaile hänestä, sillä en tiedä mitä hänestä haluan vai haluanko mitään. JJ on ajanut kaikkien ohi, ja käytän K:ta vain harhautuksena. En panisi pahakseni jos hän minusta kiinnostuisi, mutta en jaksa enää tehdä töitä sen eteen.

En pidä itseäni enää masentuneena. Olen noussut takaisin normaaliin epätavallisuuteen. Olo on kevyt ja mukava. JJ auttaa, sillä vaikken voikaan häntä saada, on hän syy jatkaa, enkä voi tuntea itseäni surulliseksi hänen seurassaan.

Latteus

Ilta L:n kanssa ei ollut kovinkaan antoisa. Ajatukseni harhailivat koko ajan, enkä toisaalta jaksanutkaan luoda välillemme maagista yhteyttä, sillä se olisi ollut pettämistä ja valehtelua. Silti mieltäni kaihertaa, kun tiedän hänen asuvan kirjaimellisesti seinän takana ja olevan pettynyt minuun.

Pystyn ajattelemaan ja ikävöimään vain JJ:tä. Muutama päivä tapaamatta on vienyt kaiken energiani, ja haluan päästä latautumaan hänen loisteeseensa.

Ajattelin tänään myös R:ää hetken, ja olin jo aikeissa hukuttautua niihin kaikkiin muistoihin, mutta sitten tajusin, ettei siitä ole mitään hyötyä. Ehkä minulle riittää se, mikä on tunnettu ja koettu, enkä tarvitse siitä kertausta. Ehkä sitten muutaman vuoden päästä voin kaivaa esiin muistojen laatikon ja surra menetettyä rakkautta jos sitä enää siinä vaiheessa kaipaan.

Herätys

Olen siivonnut R:n jälkiä ja kaivannut JJ:tä. Tänä aamuna kuulin hänen äänensä unessa.

Sitten yllättäjä ilmaantui. Postiluukussa oli viesti L:ltä. En tiedä kiinnostaako minua, mutta pitäähän romantiikka palkita. Jos vaikka saisin ajatukseni pois K:sta ja JJ:stä. Ehkä on tervettäkin nähdä muita ihmisiä.

Olen saanut lopputyön käsistäni, ja minulla on kerrankin aikaa. Pitäisi lukea, mutten jaksa keskittyä. Pitäisi kirjoittaa, mutten jaksa muuta kuin blogeja. Haluan intoa, mutta ehkä on hyvä olla hieman väsynyt viimeviikkoisen rutistuksen jäljiltä.

Sometimes

Poistin eilen viimeisen R:n valokuvan kamerastani. Hetki sitten juttelin hänen kanssaan enkä tuntenut oikeastaan mitään. En halua unohtaa, mutta haluan sivuuttaa.

JJ:n yllättävä tempaus pisti uuteen järjestykseen lähes kaiken. K:n neutraalius korostuu ja hänen persoonansa katoaa nousematta koskaan esiin, enkä tiedä olenko koskaan halunnutkaan hänestä mitään.

Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Katharsis

JJ yllätti ja käänsi kaiken ylösalaisin juuri kun yritin pitää maailmaa paikallaan. Yritän maalata mielessäni kuvaa hänestä sellaisena kuin hän tänään näyttäytyi keltaisessa akvaariossa, mutten keksi sanoja.

Mustaa, hymy, mustaa, punaista, ryhdikkyyttä, iloiset silmät, lisää mustaa.

Todellakin, eniten jäisi ikävä JJ:tä.

Ensilumi

K on mahdoton, vaikea ja etäinen. Silti hän on päivä päivältä komeampi, viehättävämpi ja haluttavampi. Haluanko häntä siksi, että haluan hänet, vai siksi että haluan nähdä mitä tuon tyynen kuoren alla on?

Toisaalta JJ oli tänäänkin helposti lähestyttävä ja suorastaan hurmaavaa seuraa. Haluaisin sulaa häneen. Puhuimme ensilumesta ja sen luomasta salaperäisestä ristiriitaisesta maailmasta, ja siitä kuinka vaikeaa sen kuvaaminen on. Hänen silmissään näkyi värejä, joita en ole nähnyt ennen. Ehkä se johtui lumesta.

Haluan kuunnella romanttisia talvilauluja ja kävellä hangessa. Kenen kanssa kävelen, on yhä auki.

Tunnen olevani yhtä aikaa nuori ja vanha, viisas ja naiivi, viaton ja likainen.

Ylös, alas, ylös, alas.

Aurinko

K oli tänään hurmaava ja vastustamaton, mutta yhä neutraali. Hän kosketti olkapäätäni, mutta en osaa iloita siitä, sillä se ei varmastikaan tarkoittanut mitään. Hänen hymynsä lämmittää silti päivääni, vaikka huomenna pitäisi sataa lunta. Pyörämatka kotiin ehti jäädyttää sormeni.

Tavallaan tunnen päässeeni lähemmäksi. Haluan kertoa hänelle. Pian.

Luovutan. Ihastun. Luovutan. Ihastun. Miksi, K?

Askel

Olen ollut aikaansaava. Voin ylpeänä tuntea saaneeni jotain aikaan. 100 sivua lähes valmista tekstiä liitteineen. Olen selvästi matkalla uudelleensyntymään, vaikka viimeisen vuoden paino on vieläkin painamassa olkapäitäni alaspäin, ja ajattelen R:ää enemmän kuin pitäisi. En sentään enää itke hänen vuokseen.

Olen valmis muuttamaan itseäni. Haluan pois täältä, haluan eteenpäin. Odotan koko ajan muutosta, mahdollisuutta pakata tavarani ja poistua takavasemmalle. Jään kaipaamaan kaikkia, ehkä eniten JJ:tä, mutta tarvitsen jotain muuta. Tammikuussa toivottavasti lähden. Mitä kauemmas sen parempi. Näen itseni jo asemalla tai lentokentällä, matkalaukussa mukana vain tarpeellinen.

Ehkä vasta nyt tajuan, että kasvu on luonnollista. Olen aiemminkin siirtynyt ja kasvanut ilman suurempia ongelmia, miksi se olisi nyt vaikeampaa? Eihän siinä tarvitse kuin mennä. Siirtyminen keltaisesta akvaariosta vieraiden ihmisten huomaan on pelottava ajatus, mutta pakko se on tehdä.

Olen ajatellut, että lähtöni varmistuttua puhun suuni puhtaaksi kaikkien kanssa. Haluan kertoa totuuden. He eivät kestä sitä, joten pitää varmistaa, että voin jättää heidät yksin sen kanssa.

Entä jos en lähdekään? Ainakin voin jäädä keltaiseen akvaarioon kaikkien keskelle olemaan keskeneräinen.

Näin K:n unessa. Hän ei karannut, mutta oli kovin vaivautunut. En tiedä, onko hän vaivautunut oikeassa elämässäkin, sillä hän ei sano mitään suuntaan tai toiseen. Neutraalius on vaikeinta.

Lähetin V:lle kaksi viestiä, mutta hän ei vastaa. Tuntuu, että maailma kääntää minulle selkänsä juuri kun haluaisin luoda siihen yhteyden. Juuri, kun minulla olisi energiaa ja halua nähdä ihmisiä ja varastaa hieman heidän toivoaan.

Hiljaisuus

Mitään ei ole tapahtunut.

Hissi

En tavannut ketään tavanomaisesta poikkeavaa unissani erästä kuuluisuutta lukuunottamatta.

Sen sijaan illalla, kun vihdoin tapasin X:n pitkästä aikaa, heräsi taas eloon kummallinen kaipuu. Aivan kuin kaikki vuodet olisivat pyyhkiytyneet pois ja olisimme olleet kahden kuten aina, ja voisin kaataa hänet sängylle jos haluaisin. Hillitsen itseni. En halunnut tätä. En ajatellut sitä ennen kuin hetki sitten. Onnistuin R:n avulla sysäämään syrjään onnen ja uskollisuuden. Hylkäsinkö ne sittenkin turhaan?

Luulin, että R asetti riman korkealle, mutta X:n asettamat vaatimukset ovat myös sangen saavuttamattomissa. Joudunko tästä edespäin tyytymään sekundaan? Hautaamaan kasvoni hiuksiin, jotka eivät tuoksu sille jota oikeasti kaipaan?

Kylpy

Uusia ihmisiä hiipii uniini. Päädyin sinne minne halusinkin, ja näin K:n, mutta hän ei halunnut minua. Sen sijaan sain D:n.

En jaksa enää K:ta. En jaksa enää odottaa, huolehtia ja vahtia jotain mitä en ehkä koskaan saa, enkä ehkä edes haluakaan.

R yllättyi, kun kerroin kuunnelleeni hänen radiolähetyksensä. Halusin loukata häntä, mutten pystynyt. Olen hänelle liian kiltti.

En ole kirjoittanut moneen kuukauteen. En tiedä miksi. Pitäisi. Luova elämäni on kuollut kaiken odottamisen ja huolehtimisen alle. Miksen käytä miettimiseen tuhlautuvaa aikaa elämiseen?

Hereillä

Pelasimme taas korttia. Tartuin K:hon kiinni, halasin, pidin häntä kädestä, kosketin pöydän alla. Ei mitään vastakaikua. Hän osti minulle juoman, mutta miksei hän osaa kuunnella kehonsa ääntä, vai eikö hänen kehonsa sano mitään? Onko vika minussa?

K:n lähdettyä - suostuttelin turhaan häntä jäämään - päätimme JJ:n kanssa poistua. Söimme lettuja, joimme kaakaota. Puhuimme tulevaisuudesta ja menneestä.

Tunnen olevani lähellä. Silti en pysty liikkumaan. K:n kanssa en halua tehdä itsestäni pelleä, JJ:n kanssa en halua olla se, joka särkee kaiken, vaikka siihen olisi tilaisuuskin.

En taida oikeasti haluta mitään.

Ajattelen tätä hetkeä liikaa prosessina kohti tiettyä päämäärää. En osaa pysähtyä vain olemaan. Jokainen liike on harkittu, jokainen liike voi ratkaista kaiken. Vaikka eihän hän kuitenkaan huomaa, joten aivan sama mitä tekee.