lauantai 2. lokakuuta 2010

Kylpy

Uusia ihmisiä hiipii uniini. Päädyin sinne minne halusinkin, ja näin K:n, mutta hän ei halunnut minua. Sen sijaan sain D:n.

En jaksa enää K:ta. En jaksa enää odottaa, huolehtia ja vahtia jotain mitä en ehkä koskaan saa, enkä ehkä edes haluakaan.

R yllättyi, kun kerroin kuunnelleeni hänen radiolähetyksensä. Halusin loukata häntä, mutten pystynyt. Olen hänelle liian kiltti.

En ole kirjoittanut moneen kuukauteen. En tiedä miksi. Pitäisi. Luova elämäni on kuollut kaiken odottamisen ja huolehtimisen alle. Miksen käytä miettimiseen tuhlautuvaa aikaa elämiseen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti