Utelias

Onko ikä tuonut mukanaan pelon, estoja, jotain määrittelemätöntä, mikä kiskoo sanat takaisin kurkkuun ja tappaa ruumiinkielen juuri silloin kun sitä haluaisi käyttää? Onko minusta tullut ujo, saamaton, vai olenko vain oppinut hillitsemään itseni, vaikka juuri nyt en oikeastaan haluaisi?

En malta odottaa lauantaita, enkä mitään muutakaan päivää. Haluan tavata sinut nyt. Haluan jutella, tutustua, leikitellä, miksen osaa leikitellä? Keskustelu sinun kanssasi ei ole kiusoittelevaa, vaan älykästä ja kypsää, ilman typeriä hakkailevia sivujuonteita, mitä on aina ollut, mutta ei nyt, ja ihmettelen, missä ne ovat, sillä niillä voisin ilmaista sen, mitä älykäs keskustelu ei voi. Tavallaan olen iloinen, että saat minusta irti parhaat puoleni, etkä sitä, joka tunkee esiin väkisinkin, haluamatta, mutta se puoli saa kaiken. Pelkään, että nykyinen hillitty puoleni ei heijasta charmiani, halujani tai persoonaani. Miksi sinä muutat minut?

Olen avuton ja levoton, haluan haluan haluan. Mikset ole jo minun?

Lähestymisyritys

Uusi, nuori, hurmaava, vastustamaton, platoninen, älykäs, mielenkiintoinen. Haluan puhua kanssasi joka päivä, juoda teetä, vaihtaa ajatuksia, tutustua sinuun. Miksen saa vain kysyttyä, haluatko juoda teetä kanssani, miksi sanat jäävät puolitiehen? Miksen osaa katseellani kertoa, että haluan juoda teetä sinun kanssasi?

Jähmetyn tavalla, jota en tiennyt olevan enää olemassakaan, kuin teinityttö. Se minä, joka nousi voittajana, ei osaa tehdä mitään, mitä kärsivä minä osaa.

Pidät kissoista, meillä on melkein sama syntymäpäivä, haluan, haluan, haluan. Ehdottomasti kiinnostaa.

Tarvitsen uuden tuttavuuden, valitsen sinut. Miksen osaa sanoa sitä sinulle?

Tuletko joskus teelle?

Ja mikseivät ihmiset enää vaihda puhelinnumeroitakaan?