Toisinto

Sade piiskaa tietä niin, että joudumme laskemaan nopeuden 40 kilometriin tunnissa. Mökille päästyämme pilviverho on ohentunut, mutta aurinko ei meille näyttäydy.

Seison rannalla O:n kanssa. Kuulen C:n puhuneen enemmänkin palturia. Epäilen, oliko hänessä mitään oikeaa.

Olen pitkästä aikaa samassa tilassa JJ:n kanssa, enkä enää näe hänessä sitä aurinkoa, mikä hänestä aiemmin loisti. Ehkä sen olikin aika kadota.

Monen monta kertaa olen K:n kanssa kahden, ja olisin voinut vain tarttua häneen kiinni ja tehdä selväksi mitä olen halunnut tehdä jo monta kuukautta. En osaa lukea häntä lainkaan, enkä toisaalta itse tiedä, haluanko häntä tarpeeksi. Olenko koskaan halunnut? Olisin voinut ehdottaa yhteissaunaa ja nähdä hänet alasti, mutta joku esti minua. Ehkä ajattelin, ettei asia kuulu minulle.

Menen nukkumaan siskonpedille O:n viereen. Hän kietoo kätensä ympärilleni, ja hetken minulla on hyvä olla. Olen kaivannut toisen ihmisen lämpöä. En tosin hänen, enkä oikeastaan tiedä, miksi annan hänen hengittää hiuksiini.

Herään O:n vierestä huonotuulisena, mutta tavallaan uteliaana, kuten ihminen, joka on kohdannut uuden asian, joka on kuitenkin aivan yhdentekevä. Juomme teetä emmekä sano mitään mitä oikeasti haluaisimme.

Ehkä en oikeasti halua mitään.