Sarastus

Kahvihetki venyi kolmeen tuntiin. Hämmennys kasvoi kasvamistaan, enkä lopulta enää tiennyt, mitä olin vailla.

Olen keskittynyt kotielämään. Hankkinut esineitä, huonekaluja, ja rakentanut pesää. Jotain lämmintä mihin käpertyä. Jotain, johon kutsua ihmisiä. Jotain omaa.

R on palannut taas, mutta laimeampana ja häilyväisempänä kuin aiemmin. Ei siinä ole mieltä. Enemmän ehkä tunnen JJ:tä kohtaan, mutta sekään ei ole oikeaa.

Kaipaan kaipausta.