Tunnen itseni tyhmäksi, kuten on tapana tajutessaan miten on tuhlannut energiaansa johonkin hyödyttömään, mikä tulee hävettämään jälkeenpäin. Saavuttamattomien ihmisten kaipaaminen tuntuu hölmöltä ja turhanpäiväiseltä nyt, kun ongelmat ratkesivat odottamattomalla tavalla yhdessä hetkessä. Taistelin väärää taistelua, olin valmis uhraamaan itseni jonkun arvottoman vuoksi.
Tyhmyys.
Siitä pitäisi oppia. Mutta mistä olisin osannut arvata kaiken muuttuvan näin? Mistä olisin voinut tietää, että onnellisuus odotti minua aivan vastakkaisessa suunnassa?
Menneisyyttään ei pääse pakoon. Se seuraa aina. Se loukkaa minua, sillä haluaisin olla puhdas ja tyhjä, jotta sinä voisit täyttää minut. Minussa on liikaa. Olen nähnyt liikaa, kokenut liikaa, enkä pääse sitä pakoon. En halua sillä saada sinua surulliseksi. Ei pitäisi hävetä, sillä eihän sille mitään voi, että olen elänyt ennen sinua.
En ajattele elämää sarjana muutoksia. Ajattelen muutokset uudelleensyntymisinä. Joskus unohdan, ettei menneisyys katoa mihinkään vaikka itse muuttuisinkin.
Tyhmyys.
Siitä pitäisi oppia. Mutta mistä olisin osannut arvata kaiken muuttuvan näin? Mistä olisin voinut tietää, että onnellisuus odotti minua aivan vastakkaisessa suunnassa?
Menneisyyttään ei pääse pakoon. Se seuraa aina. Se loukkaa minua, sillä haluaisin olla puhdas ja tyhjä, jotta sinä voisit täyttää minut. Minussa on liikaa. Olen nähnyt liikaa, kokenut liikaa, enkä pääse sitä pakoon. En halua sillä saada sinua surulliseksi. Ei pitäisi hävetä, sillä eihän sille mitään voi, että olen elänyt ennen sinua.
En ajattele elämää sarjana muutoksia. Ajattelen muutokset uudelleensyntymisinä. Joskus unohdan, ettei menneisyys katoa mihinkään vaikka itse muuttuisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti