En osaa arvostaa itseäni sen perusteella, mitä osaan ja mitä olen kokenut. Sen sijaan huomioni keskittyy niihin vajaavaisuuksiin, joille olen kykenemätön tekemään mitään. Kykenisin jos haluaisin, mutta en halua pakottaa itseäni siihen.
En näe itseäni voittajana, en lähes valmiina maisterina, en lähes kolmikielisenä yleisnerona, en kansainvälisenä osaajana. Olen outolintu. Ehkei pitäisi olla.
Olen taistellut muotteja vastaan, mutta nyt tunnen syyllisyyttä kun en sovi sellaiseen. Olisi sopivaa asettua pysyvään muotoon vähäksi aikaa, rauhoittua ennen seuraavaa kapinaa. Sellainen nimittäin seuraa, sillä tulen pyristelemään vapaaksi siitä arkipäivästä, johon yhteiskunta minut haluaa asettaa. Haluan vaan hetkeksi levähtää, kokeilla olisiko minusta siihen. Ainakin sen jälkeen voisin sanoa kokeneeni. Voisin sanoa olleeni jotain hyödyllistä, enkä olisi enää ajelehtiva hylkiö. Ainakin sen jälkeen minulla olisi perusteita ulkopuolisuudelleni.
En näe itseäni voittajana, en lähes valmiina maisterina, en lähes kolmikielisenä yleisnerona, en kansainvälisenä osaajana. Olen outolintu. Ehkei pitäisi olla.
Olen taistellut muotteja vastaan, mutta nyt tunnen syyllisyyttä kun en sovi sellaiseen. Olisi sopivaa asettua pysyvään muotoon vähäksi aikaa, rauhoittua ennen seuraavaa kapinaa. Sellainen nimittäin seuraa, sillä tulen pyristelemään vapaaksi siitä arkipäivästä, johon yhteiskunta minut haluaa asettaa. Haluan vaan hetkeksi levähtää, kokeilla olisiko minusta siihen. Ainakin sen jälkeen voisin sanoa kokeneeni. Voisin sanoa olleeni jotain hyödyllistä, enkä olisi enää ajelehtiva hylkiö. Ainakin sen jälkeen minulla olisi perusteita ulkopuolisuudelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti