lauantai 6. marraskuuta 2010

Marraskuu

Olen oma itseni, kiusoittelen D:tä. Hän pitää kuolemankaipuuni poissa. Maailmaamme ei mahdu ketään muuta, ja haluaisin näin olevan aina.

Kotona ulkoilutan yksisilmäistä kissaa, ja äiti puhuu hautajaisista.

Huolenaiheeni ovat kutistuneet siihen, tuleeko minusta koskaan mitään. Mahdollisuuksia on, mutta tuntuu etten ole kuitenkaan vielä valmis mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti