keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kaukaisuus

Ymmärrän nyt paljon enemmän. Ymmärrän häntä ja maailmaa vähemmän, mutta sinua ymmärrän enemmän kuin ennen. Kehitystä on tapahtunut. Kehitys tosin vei sinutkin, että se siitä kehityksestä. Ymmärrän, mutta ei minulle ole siitä hyötyä, sillä en voi kertoa sitä sinulle ja pyytää anteeksi tyhmyyttäni.

Ymmärrän nyt, miksi halusit pukea ne vaatteet päällesi. Ymmärrän nyt, mikä oli sinulle helppoa, mikä vaikeaa, ja miksi. Ymmärrän nyt, miksi halusit istua juuri siinä ja pitää kädessäsi juuri sitä asiaa. Ymmärrän nyt, miksi se kampaus sai sinut niin iloiseksi ja juoksit hiukset sojottaen rantaan. Ymmärrän nyt, miten jaksoit aamusta iltaan tehdä yhtä ja samaa asiaa, sillä nyt teen sitä itsekin. Ymmärrän, miten sinä olit sinä. Anteeksi, pidin sinua lapsellisena. Nyt ymmärrän.

Osasta minua on tullut sinä, ja palan halusta kertoa sen sinulle, mutta elämän rakentama muuri erottaa meidät. Haluan ymmärtää. Kaipaan sinua.

Tämän blogin "hän" ja "sinä" ovat lähes aina aivan joitain muita kuin edellisessä merkinnässä. Nimien mainitsematta jättäminen saa yksinpuheluni kuulostamaan... entistä säälittävämmältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti