En ymmärrä, miksi vain hän saa minut unohtamaan kuka olen. Hänen kanssaan keskusteleminen saa minusta irti huonoimmat puoleni, sen surullisen ja tyytymättömän henkilön, jota kukaan ei saisi nähdä, sillä häntä ei oikeasti ole olemassa. Miksen osaa hänen kanssaan olla se voittaja, joka olen kaikkien muiden kanssa, ja johon olen tyytyväinen? Väännän väkisin jostain keskusteluaiheen, joka kuitenkin kuivuu kasaan siinä vaiheessa, kun huomaan kaivaneeni taas esiin huonoimman puoleni. Aivan huomaamatta. Paras olisi olla hiljaa, sillä anteeksipyyntökään ei enää auta, kun niitä on käyttänyt korttipakallisen verran.
Miksi silti ajattelen häntä aina, miksi kaipaan hänen luokseen, vaikka tiedän, että sellaista se olisi silloinkin. Tappelemme turhanpäiväisistä asioista, väittelemme, pahoitan mieleni jostain jonka itse aloitin. Hiljaista ja rauhallista olisi vain silloin, kun hän nukkuu, eikä aina silloinkaan, sillä hän väittää vastaan unissaankin, ja tyynyn toinen puoli on taas kostea.
Kaipasin häntä tänään järjettömästi, mutta sitten tapasin odottamatta sinut pitkästä aikaa. Miksi sinun kanssasi haluaisin olla vain lähellä, käpertyä viereesi ja hengittää siinä, olla ihan rauhassa? Lähdettyäsi vaatteissani olisi sinun tuoksusi, ja se riittäisi, sillä tiedän sen olevan ainoa mitä voin sinulta saada.
Miksi silti ajattelen häntä aina, miksi kaipaan hänen luokseen, vaikka tiedän, että sellaista se olisi silloinkin. Tappelemme turhanpäiväisistä asioista, väittelemme, pahoitan mieleni jostain jonka itse aloitin. Hiljaista ja rauhallista olisi vain silloin, kun hän nukkuu, eikä aina silloinkaan, sillä hän väittää vastaan unissaankin, ja tyynyn toinen puoli on taas kostea.
Kaipasin häntä tänään järjettömästi, mutta sitten tapasin odottamatta sinut pitkästä aikaa. Miksi sinun kanssasi haluaisin olla vain lähellä, käpertyä viereesi ja hengittää siinä, olla ihan rauhassa? Lähdettyäsi vaatteissani olisi sinun tuoksusi, ja se riittäisi, sillä tiedän sen olevan ainoa mitä voin sinulta saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti