Tajuan olevani tuskaisen tietoinen omasta kuolevaisuudestani. Olen ollut tietoinen siitä jo kauan. Minulla on vain yksi elämä, ja vaikka tekisin mitä, kuolen. Tämän yhden elämän aikana pitäisi ehtiä tai pystyä tekemään kaikki mitä haluaa, mutta en tiedä vielä mitä haluan tai mihin kykenen, ja tuntuu että tuhlaan aikaa miettimällä kykyjäni ja niiden puutetta. Miksen ole ahkerampi? Miksen vain tee sitä mitä haluan? Miksi istun tässä?
Suunnaton syyllisyys painaa, kun vietän päivät tehden jotain, minkä naamioin itsetutkiskeluksi. Enkö parhaiten oppisi jos vain... tekisin? Menisin? Kokeilisin? Karkaisin?
Elämässäni ei ole mitään vikaa juuri nyt, mutta silti olen koko ajan tyytymätön. Haluan suunnitella ja rakentaa talon, kirjoittaa kirjan, löytää parannuksen AIDSiin, ratkaista energiaongelman, aiheuttaa vallankumouksen, JÄTTÄÄ JÄLKENI. Haluan todistaa, että olin täällä. Pelkään sitä, että häviän eikä kukaan muista tai tiedä, että MINÄ elin. Olisi varmaan pitänyt alkaa poliitikoksi jo yläasteiässä, tai ainakin jättää se irkkaaminen väliin lukiossa.
Ja toisaalta, kun mietin, mitä haluan saavuttaa ennen kuolemaani, tajuan oikeastaan olevani ihan hyvin matkalla siihen tavoitteeseen. Asua ulkomailla, kirjoittaa, rakentaa talon, juoda teetä, rakastaa. Tällä hetkellä olen liian nuori rakentamaan taloa tai kirjoittamaan mitään julkaisukelpoista, joten pitää keskittyä muihin asioihin ja kasvaa ihmisenä että olisi oikeasti sanottavaakin.
En vieläkään ymmärrä, miksi luen tätä alaa, mutta ei siitä haittaakaan ole ollut tähän mennessä. Haitat alkanevat valmistumisen jälkeen. Tuhlasinko parhaat vuoteni opiskellen jotain hyödytöntä, jolla en tule saamaan töitä, sillä päädyn joka tapauksessa tekemään jotain aivan muuta...
Haluan teetä.
Suunnaton syyllisyys painaa, kun vietän päivät tehden jotain, minkä naamioin itsetutkiskeluksi. Enkö parhaiten oppisi jos vain... tekisin? Menisin? Kokeilisin? Karkaisin?
Elämässäni ei ole mitään vikaa juuri nyt, mutta silti olen koko ajan tyytymätön. Haluan suunnitella ja rakentaa talon, kirjoittaa kirjan, löytää parannuksen AIDSiin, ratkaista energiaongelman, aiheuttaa vallankumouksen, JÄTTÄÄ JÄLKENI. Haluan todistaa, että olin täällä. Pelkään sitä, että häviän eikä kukaan muista tai tiedä, että MINÄ elin. Olisi varmaan pitänyt alkaa poliitikoksi jo yläasteiässä, tai ainakin jättää se irkkaaminen väliin lukiossa.
Ja toisaalta, kun mietin, mitä haluan saavuttaa ennen kuolemaani, tajuan oikeastaan olevani ihan hyvin matkalla siihen tavoitteeseen. Asua ulkomailla, kirjoittaa, rakentaa talon, juoda teetä, rakastaa. Tällä hetkellä olen liian nuori rakentamaan taloa tai kirjoittamaan mitään julkaisukelpoista, joten pitää keskittyä muihin asioihin ja kasvaa ihmisenä että olisi oikeasti sanottavaakin.
En vieläkään ymmärrä, miksi luen tätä alaa, mutta ei siitä haittaakaan ole ollut tähän mennessä. Haitat alkanevat valmistumisen jälkeen. Tuhlasinko parhaat vuoteni opiskellen jotain hyödytöntä, jolla en tule saamaan töitä, sillä päädyn joka tapauksessa tekemään jotain aivan muuta...
Haluan teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti