torstai 30. kesäkuuta 2011

Parru

O katoaa näköpiiristä, enkä kuule hänestä mitään enää. Kaikki loppuu siihen, kun kuulen hänen tehneen lähempää tuttavuutta vihollisen kanssa.

TT:stä on todellakin tullut uusi JJ. Näen hänestä vilauksen ja suupieleni taipuvat hymyyn, joka kestää päivän loppuun.

Tänään lähdemme taas kameroiden kanssa reissuun. Ajamme keskelle ei-mitään, kuvaamme innokkaasti mitättömän oloisia yksityiskohtia, joille luomme uuden merkityksen nostamalla ne tärkeäksi osaksi rojun ja rapistuneen maalipinnan seasta. TT kävelee vierelläni, niin lähellä, että voisi luulla hänen ottavan minua kädestä minä hetkenä tahansa.

Vanhan puutavarakaupan viileydessä hän lausuu odottamattomia vihjailevia sanoja, ja vaikka tiedän kaiken olevan vain leikinlaskua, menen hämilleni enkä tiedä miten päin olla. Osa minusta hyppii ilosta, osa on vain hämmentynyt.

Huomaan haluavani häntä enemmän ja enemmän, ja olevani kuitenkin sinut sen kanssa, etten tule häntä saamaan. Tämä halu on erilaista. Iloa siitä, että näen hänet ja voin jakaa hänen kanssaan ajatuksia huolimatta siitä, miten moni asia meitä erottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti