Vaihtoehdot

Tarjonta lisääntyy. C tekee paluun syistä, joita en ymmärrä, ja tapaan uudestaan vuosien tauon jälkeen I:n. Hänen kanssaan asiat johtavat toisiin, mutteivät kuitenkaan liian pitkälle. Kesken kaiken huomaan, ettei minusta tunnu miltään.

Ajattelen TT:tä, enkä osaa uneksia kenestäkään muusta. Ei C tai edes I saa minua hymyilemään. Haluaisin takertua I:hin, mutta liian moni asia hänessä on sellaista, jota en halua.

C jää kiinni valheesta. Kaikki mitä hän sanoo kaivaa syvempää kuoppaa arkullemme, enkä oikeastaan tiedä mitä hän minusta haluaa jo kertaalleen suututtuaan. Eihän hänen pitänyt enää haluta puhua minulle ollenkaan.

Kaikkea tätä hämmentävää vilkkautta yhdistää se, etten oikeastaan tunne yhtään mitään ja kaikki on yhdentekevää.

Joskus tuntuu, että olen näyttänyt ihmisille huonon puoleni, enkä sen takia tunne mitään, mutta tapahtuiko se vahingossa vai tahallaan? Olinko töykeä C:lle siksi, että hänkin oli minulle töykeä, vai olisinko voinut olla hurmaava ja mukava? Osaanko olla halutessani mukava vai piiloudunko kylmän kuoreni alle? Onko nyt oikea hetki olla tuntematta oikeastaan mitään, vai menetänkö jotain jos pidän kaikkea yhdentekevänä?