torstai 28. heinäkuuta 2011

Havaintoja

Huomaan vaivihkaa kaiken kadonneen. Innon, asenteen, kritiikin ja hämmennyksen. Olin aiemmin se, joka sekoittaa pakkaa, joka sanoo asiat sellaisina kuin ne ovat. Sellainen, joka ei miellytä ketään.

Nyt olen taipunut huomaamattani uuden tilanteen myötä muottiin, jossa haen paikkaa, hyväksyntää ja haluan olla mieliksi. Miksi olen tällainen? Minulta odotetaan räiskyvyyttä, varmaa otetta ja vaihtoehtoja. Miksi minulla on tarjota heille vain haaleaa kahvia?

R sanoi, että olen liian vanha identiteettikriiseihin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että niin kauan kuin minulla on identiteetti, on minulla myös oikeus olla sen kanssa hämmennyksissä.

Haluan voimani takaisin. Haluan repiä ja vavisuttaa. Jättää jäljen.

Minusta on tullut tylsä tosikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti