On TT:n syntymäpäivä. Hän kertoo sen minulle, kun tapaan hänet lounaalla. Olen hermostunut teini-ikäinen kakara, joka ei osaa käyttäytyä ja vihaan itseäni, sillä voisin yhtä hyvin olla hurmaava ja vastustamaton.
Seuraavalla viikolla vietän hänen kanssaan toisenkin lounashetken, joka venähtää puoleentoista tuntiin. Istun vuonna 1913 valmistuneessa salissa häntä vastapäätä tumman pöydän ääressä, jolla on valkoiset pöytäliinat ja tahrattomat viinilasit. Hän kaataa minulle vettä ja on huomaavaisempi kuin kukaan. En ole tottunut tällaiseen kohteliaisuuteen, mutta se tuntuu hyvältä.
Yritän olla ajattelematta, miten tuntuu tavallaan siltä, että olisimme tekemässä syvempääkin tuttavuutta. Olemme pitkästä aikaa kahden, ja minut valtaa lämmin epävarmuus. Sana vain, ja voisin muuttaa kaiken. Sana vain, ja voisin tuhota ystävyytemme. Entä jos hän lukee silmistäni tämän kaiken?
Luki tai ei, en voi tehdä asialle mitään. Enkä tiedä, haluaisinko edes. Mitä hyötyisin siitä? Mitä voisin saavuttaa? Entä jos saatuani haluamani kiinnostukseni lopahtaa ja vaihdan maisemaa?
Ehkä on parempi ihailla juuri liian läheltä.
Seuraavalla viikolla vietän hänen kanssaan toisenkin lounashetken, joka venähtää puoleentoista tuntiin. Istun vuonna 1913 valmistuneessa salissa häntä vastapäätä tumman pöydän ääressä, jolla on valkoiset pöytäliinat ja tahrattomat viinilasit. Hän kaataa minulle vettä ja on huomaavaisempi kuin kukaan. En ole tottunut tällaiseen kohteliaisuuteen, mutta se tuntuu hyvältä.
Yritän olla ajattelematta, miten tuntuu tavallaan siltä, että olisimme tekemässä syvempääkin tuttavuutta. Olemme pitkästä aikaa kahden, ja minut valtaa lämmin epävarmuus. Sana vain, ja voisin muuttaa kaiken. Sana vain, ja voisin tuhota ystävyytemme. Entä jos hän lukee silmistäni tämän kaiken?
Luki tai ei, en voi tehdä asialle mitään. Enkä tiedä, haluaisinko edes. Mitä hyötyisin siitä? Mitä voisin saavuttaa? Entä jos saatuani haluamani kiinnostukseni lopahtaa ja vaihdan maisemaa?
Ehkä on parempi ihailla juuri liian läheltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti