Huomaan katseeni harhailevan, etsivän häntä, ja kun saan hänet kiinni, suupieleni vääntyvät onnelliseen hymyyn. Käännän katseeni pois, jotta voin hukata ja etsiä hänet uudestaan.
Olemme yhdessä koko viikonlopun, eikä maailmaani mahdu muita.
Auringon laskiessa istumme vierekkäin, ja hetken mietin, onko hän lähempänä kuin pitäisi; onko hän lähempänä kuin kukaan normaalisti istuisi.
Portilla hän kysyy odottamattoman kysymyksen ja menen niin hämilleni, etten enää muista miten iloinen minun pitäisi olla.
"Halataanko?"
Erottuamme katsomme toistemme perään aivan kuin rakastunut pari amerikkalaisessa draamaelokuvassa. Vasta jälkeenpäin alan pohtia mitä tämä kaikki voi mahdollisesti tarkoittaa.
Ehkä kaikkein pelottavinta tässä olisi se, että hän tekisi asialle jotain.
Olemme yhdessä koko viikonlopun, eikä maailmaani mahdu muita.
Auringon laskiessa istumme vierekkäin, ja hetken mietin, onko hän lähempänä kuin pitäisi; onko hän lähempänä kuin kukaan normaalisti istuisi.
Portilla hän kysyy odottamattoman kysymyksen ja menen niin hämilleni, etten enää muista miten iloinen minun pitäisi olla.
"Halataanko?"
Erottuamme katsomme toistemme perään aivan kuin rakastunut pari amerikkalaisessa draamaelokuvassa. Vasta jälkeenpäin alan pohtia mitä tämä kaikki voi mahdollisesti tarkoittaa.
Ehkä kaikkein pelottavinta tässä olisi se, että hän tekisi asialle jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti