Todellisuus

TT yllättää minut tuomalla esiin sen, jota en halunnut kohdata. Kiellän kaiken. En osaa yhdistää pientä ihmistä häneen. En osaa ajatella, että tämä lapsi on muuri välillämme. En osaa nähdä häntä osana elämää, joka ei kuulu minulle.

Hän puhuu minusta tärkeämmistä ihmisistä luontevasti, enkä osaa ajatella, että se voisi jotenkin loukata minua. Haluaisin itkeä verta aina, kun hän mainitsee hänet, mutta jostain syystä se ei tunnu sellaiselta pahalta mitä luulisin.

Tarkemmin ajatellen, en edes ymmärrä miksi olen niin viehtynyt hänestä. En osaa sanoa, mikä osa minussa haluaa häntä.

Tunnen itseni vajaaksi, lapselliseksi ja epäkypsäksi. Tuon esiin huonoimmat puoleni, enkä osaa korostaa niitä parempiakaan. Olen täynnä vääränlaista huonoa huumoria ja perusteetonta negatiivisuutta. Mitä enemmän yritän olla vahva, sitä heikommalta näytän.