torstai 21. heinäkuuta 2011

Etäisyydet

Tapaan TT:n ja tunnen itseni mitättömäksi hänen seurassaan. Silti hän vaikuttaa siltä, että jaksaa kuunnella ja ymmärtää. Hän on ainoa ystäväni täällä. Hänen näkemisensä piristää päivääni, vaikka realismi alkaakin maalata unelmiani ankeilla sävyillä.

En ole kuullut I:stä, enkä ole jaksanut ottaa häneen yhteyttä. Ehkä pitäisi. Ehkei siinäkään olisi mitään järkeä. En jaksa innostua hänestä, sillä ajatukseni täyttyvät TT:stä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti