Kehun D:n uuden puolen maasta taivaisiin, erittelen asiat, joista yllätyin ja joista olen ylpeä. Hän ei vastaa. Sen sijaan hän tiedottaa löytäneensä itselleen parempaa seuraa.
Näköni sumenee. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Hänen ei pitänyt löytää ketään. Eikä minun pitäisi reagoida tähän näin.
Tajuan, miten ulkopuolinen minusta on tullut. Miten kaikki jatkavat elämäänsä ilman minua. Korvaavat minut joillain uusilla. Miten minusta on tullut yhtäkkiä tarpeeton.
Itsehän lähdin, sillä koin sen tarpeelliseksi. En kuitenkaan ajatellut asioiden menevän näin. En ajatellut, että lähteminen tuntuisi näin pahalta. En käsittänyt mistä kaikesta luopuisin, ja mistä kaikesta jättäytyisin pois.
(Jos nyt voisin päättää, en olisi ehkä sittenkään lähtenyt.)
Jutustelu O:n kanssa on edelleen tiivistä, mutten tavallaan osaa sanoa mitä häneltä haluaisin. Vai haluanko mitään.
Näköni sumenee. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Hänen ei pitänyt löytää ketään. Eikä minun pitäisi reagoida tähän näin.
Tajuan, miten ulkopuolinen minusta on tullut. Miten kaikki jatkavat elämäänsä ilman minua. Korvaavat minut joillain uusilla. Miten minusta on tullut yhtäkkiä tarpeeton.
Itsehän lähdin, sillä koin sen tarpeelliseksi. En kuitenkaan ajatellut asioiden menevän näin. En ajatellut, että lähteminen tuntuisi näin pahalta. En käsittänyt mistä kaikesta luopuisin, ja mistä kaikesta jättäytyisin pois.
(Jos nyt voisin päättää, en olisi ehkä sittenkään lähtenyt.)
Jutustelu O:n kanssa on edelleen tiivistä, mutten tavallaan osaa sanoa mitä häneltä haluaisin. Vai haluanko mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti