R on palannut taas. Uniini, unelmiini, pelkoihini, yksinäisyyteeni. Hän on vastakohta kaikelle. Aivan kuin aiemmin A:n kanssa, paitsi että R on konkreettisempi ja vaikeampi unohtaa. Miksi rima on niin korkealla?
Käperryn tyynyni kanssa sängyn nurkkaan pieneen tilaan. Kuvittelen tyynyn K:ksi, ja se ehkä hieman lohduttaa. Jos tyyny olisi R, voisin yrittää kuristaa sen. Mutta pelkään, että se muuttuu K:ksi, T:ksi, tai minuksi, ja tapan vahingossa jotain aivan muuta.
En saa taaskaan unta.
Kun vihdoin nukahdan, näen R:n, mutta hän juoksee pois luotani. Hänkin pelkää.
Käperryn tyynyni kanssa sängyn nurkkaan pieneen tilaan. Kuvittelen tyynyn K:ksi, ja se ehkä hieman lohduttaa. Jos tyyny olisi R, voisin yrittää kuristaa sen. Mutta pelkään, että se muuttuu K:ksi, T:ksi, tai minuksi, ja tapan vahingossa jotain aivan muuta.
En saa taaskaan unta.
Kun vihdoin nukahdan, näen R:n, mutta hän juoksee pois luotani. Hänkin pelkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti