En osaa sanoa mitään. Sinulle. Sellaista mitä normaalisti sanoisin. Sellaista, joka paljastaisi seitinohuen vivahteen ja pääsisimme ohi tämän vaiheen, jossa kaksi kuuroa etsii toisiaan pimeässä.
Pitäisi osata olla nokkela ja viehättävä, vai pitäisikö sittenkään? Sanat karkaavat ennen kuin tulevat ulos, ja ääneni kuulostaa vieraalta ja kavahdan kosketustasi, vaikka se on ihan normaalia, sillä ihmiset taputtelevat toisiaan olkapäälle joka päivä ja ainakin törmäilevät kauppojen käytävillä. Pitäisikö minun koskettaa enemmän? Annako vääriä merkkejä? Annatko sinä vääriä merkkejä?
Olet kiinnostunut, mutta oletko kiinnostunut? Olenko itse kiinnostunut? Jokin kertoo minulle, että tämän kummallisen jäykän muurin takana odottaa jotain mielenkiintoista, mutta miksi minusta tuntuu, että kiipeäminen on vaikeampaa kuin ennen... Olenko unohtanut?
Miksen osaa lukea tätä, vaikka olen päntännyt tenttiin jo vuosia?
Pitäisi osata olla nokkela ja viehättävä, vai pitäisikö sittenkään? Sanat karkaavat ennen kuin tulevat ulos, ja ääneni kuulostaa vieraalta ja kavahdan kosketustasi, vaikka se on ihan normaalia, sillä ihmiset taputtelevat toisiaan olkapäälle joka päivä ja ainakin törmäilevät kauppojen käytävillä. Pitäisikö minun koskettaa enemmän? Annako vääriä merkkejä? Annatko sinä vääriä merkkejä?
Olet kiinnostunut, mutta oletko kiinnostunut? Olenko itse kiinnostunut? Jokin kertoo minulle, että tämän kummallisen jäykän muurin takana odottaa jotain mielenkiintoista, mutta miksi minusta tuntuu, että kiipeäminen on vaikeampaa kuin ennen... Olenko unohtanut?
Miksen osaa lukea tätä, vaikka olen päntännyt tenttiin jo vuosia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti