perjantai 25. helmikuuta 2011

Kauneus

Stressi pistää minut sekaisin. Hypin seinille, vaikka olen paikallaan enkä jaksa liikkua mihinkään. Maailma painaa minut paikalleni, vaikka olen kaikkialla yhtä aikaa.

M:n hymy antaa rohkaisua ja valoa kylmään päivään, ja jostain syystä koen lämpöä, jota olen odottanut ja kaivannut. En ole varma, luenko rivien välistä oikein, mutta tavallaan haluaisin luulojeni käyvän toteen.

R kertoi omia kuulumisiaan. Hän on vapaalla jalalla, mutta kaikki ei ole hyvin. Oloni on turvallinen, sillä uskon pystyväni luottamaan itsehillintääni. Hän tuntuu olevan samalla lähellä ja kaukana, juuri oikealla tavalla, ja samalla juuri väärällä tavalla, enkä kykene unohtamaan.

D vaatii enemmän työtä kuin aikaisemmin ja hädin tuskin jaksan psyykata itseänikään. Päästin hänet tänä iltana menemään menojaan, en edes yrittänyt pitää häntä täällä. Tarvitsin ehkä yksinäisyyttä painavan viikon päätteeksi. Oloni on rauhaisa ja tyyni, vaikka sisälläni velloo, mutta toivottavasti myrsky ei näy ulospäin.

En ole nähnyt JJ:tä usein, mutta hänen läsnäolonsa on aina rauhoittavaa, vaikka olenkin ehkä liikkunut eri suuntaan kuin hän. Olen valmis lähtemään, poistumaan, vaihtamaan maisemaa. Ehkä muutoksen pitääkin tapahtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti