En tiedä, onko minulla mitään sanottavaa. Ehkä ei.
Olen jotenkin lähentynyt D:n kanssa, vaikka osa minusta ei silti osaa uskoa ja luottaa siihen, että mistään voisi tulla mitään. Minusta, hänestä, meistä, kenestäkään muustakaan.
Miksen usko kehitykseen? Miksen usko mahdollisuuksiin? Miksen usko kohtaloon, ihmeisiin, ihmisiin, sattumaan?
Olenko astunut harhaan?
Olen jotenkin lähentynyt D:n kanssa, vaikka osa minusta ei silti osaa uskoa ja luottaa siihen, että mistään voisi tulla mitään. Minusta, hänestä, meistä, kenestäkään muustakaan.
Miksen usko kehitykseen? Miksen usko mahdollisuuksiin? Miksen usko kohtaloon, ihmeisiin, ihmisiin, sattumaan?
Olenko astunut harhaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti