Näen pitkästä R:n kasvot. Samat ilmeet, samat äänenpainot, samat piirteet, samat kaikki kuin silloin. Tuntuu kuin aika ja etäisyys katoaisi. Haluan kertoa hänelle, miten paljon ihailen häntä.
Platonisessa mielessä.
Sen romanttisen ja eroottisen ihailun haluan tappaa, haudata ja unohtaa.
Miksi jännite on vieläkin aistittavissa ainakin omassa päässäni? Miksei samanlaista jännitettä ole D:n kanssa? En halua tästä eteenpäin tyytyä haikailemaan taaksepäin, vaikka tottakai jokainen suhde ja jokainen rakkaus on omanlaisensa.
Platonisessa mielessä.
Sen romanttisen ja eroottisen ihailun haluan tappaa, haudata ja unohtaa.
Miksi jännite on vieläkin aistittavissa ainakin omassa päässäni? Miksei samanlaista jännitettä ole D:n kanssa? En halua tästä eteenpäin tyytyä haikailemaan taaksepäin, vaikka tottakai jokainen suhde ja jokainen rakkaus on omanlaisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti