maanantai 7. maaliskuuta 2011

Vaatimukset

Ehkä pystyisin lähtemään helposti. Ehkä minun ei jäisikään niin ikävä JJ:tä. Olen jotenkin onnistunut liikkumaan eteenpäin, enkä ole pitkään aikaan löytänyt itseäni hänestä unelmoimasta.

D sen sijaan on kylmä ja kuuma, enkä osaa päättää olenko itse jäässä vai polttamassa näppejäni. En osaa enkä halua päättää. Annan asioiden soljua eteenpäin omaa tahtiaan, en työnnä enkä vedä. Ehkä olisi hyvä olla vain näin.

Mutta miksi haluan hänen muuttuvan? Ajattelenko sen olevan hyvä hänen itsensä kannalta, vai vain itseni kannalta? Yhdessä P:n kanssa olemme kannustaneet häntä tulemaan ulos kuorestaan, mutta toisaalta minua satuttaa pakottaa häntä johonkin mihin hänellä ei ole halua. Mutta mihin hänellä sitten on halua?

Onko oikein haluta ihmisen muuttuvan? Välitänkö oikeasti jos ajattelen vain millaisena haluan hänet nähdä?

Voinko olla koskaan tyytyväinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti