Loin tunnisteita. Lähinnä itseni iloksi, sillä on rasittavaa kirjoittaa aina "hän" "hän" "hän", kun samassa lauseessa haluaa viitata useampaan henkilöön.
N lähti aikoja sitten.
R lähti viime syksynä. Ikävöin häntä puoli vuotta. Ehkä vieläkin.
J ei ole lähtenyt mihinkään, paitsi töihin parinsadan kilometrin päähän, ja suurin ero on, etten voi tarvittaessa mennä pelaamaan Carcassonnea ja hankkimaan vaatteisiini rauhoittavaa tuoksua.
S ei lähtenyt, vaan minä lähdin, vaikka olisin halunnut jäädä. Palaan kyllä takaisin, mutta en ole varma, onko hän siellä enää.
T muutti naapuriini, mutta lähtee ensi kuussa, enkä tiedä miten kestän sen.
Käytin tilaisuuteni ja kerroin T:lle kaiken, vaikken tiedä oliko se edes totta. Hän silti sanoi ei, mikä oli odotettavissa. Sen jälkeen kaikki jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja kohta hänkin lähtee, ja minä jään yksin.
Niin kuin R:n kanssa kävi minun lähtiessäni, ja S:n kanssa, vaikka oikeasti lähtijä oli kummallakin kerralla minä, sillä minä nousin koneeseen. Muistan vieläkin S:n unisen äänen puhelimessa sinä aamuna, ja tiedän, että vaatii liikaa saada kaikki takaisin, eikä se kuitenkaan välttämättä olisi sen arvoista. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Haluaisin kuulla sen.
Olen vuoden aikana saanut paljon, mutta myös menettänyt paljon, ja tuntuu, että olen takaisin siinä mistä aloitinkin. Ketään en ole kuitenkaan menettänyt lopullisesti, sillä kaikki ovat tuskaisen lähellä tarvittaessa, mutta silti tiedän, että olen silti aina sentin päässä ja heitä kiskotaan kauemmaksi, enkä koskaan saa otettua kiinni olkapäästä.
Haluan jotain, jonka vuoksi taistella.
N lähti aikoja sitten.
R lähti viime syksynä. Ikävöin häntä puoli vuotta. Ehkä vieläkin.
J ei ole lähtenyt mihinkään, paitsi töihin parinsadan kilometrin päähän, ja suurin ero on, etten voi tarvittaessa mennä pelaamaan Carcassonnea ja hankkimaan vaatteisiini rauhoittavaa tuoksua.
S ei lähtenyt, vaan minä lähdin, vaikka olisin halunnut jäädä. Palaan kyllä takaisin, mutta en ole varma, onko hän siellä enää.
T muutti naapuriini, mutta lähtee ensi kuussa, enkä tiedä miten kestän sen.
Käytin tilaisuuteni ja kerroin T:lle kaiken, vaikken tiedä oliko se edes totta. Hän silti sanoi ei, mikä oli odotettavissa. Sen jälkeen kaikki jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja kohta hänkin lähtee, ja minä jään yksin.
Niin kuin R:n kanssa kävi minun lähtiessäni, ja S:n kanssa, vaikka oikeasti lähtijä oli kummallakin kerralla minä, sillä minä nousin koneeseen. Muistan vieläkin S:n unisen äänen puhelimessa sinä aamuna, ja tiedän, että vaatii liikaa saada kaikki takaisin, eikä se kuitenkaan välttämättä olisi sen arvoista. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Haluaisin kuulla sen.
Olen vuoden aikana saanut paljon, mutta myös menettänyt paljon, ja tuntuu, että olen takaisin siinä mistä aloitinkin. Ketään en ole kuitenkaan menettänyt lopullisesti, sillä kaikki ovat tuskaisen lähellä tarvittaessa, mutta silti tiedän, että olen silti aina sentin päässä ja heitä kiskotaan kauemmaksi, enkä koskaan saa otettua kiinni olkapäästä.
Haluan jotain, jonka vuoksi taistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti