Ehdin olla jo toiveikas, ja olen kyllä yhä, mutta epävarmuus hiipii jostain huomaamatta ja vahtii, odottaa hetkeä jolloin tajuan kaiken toivottomuuden. Istuin kirkkaasti valaistussa huoneessa persoonattoman viilupintaisen metallijalkaisen lastulevypöydän ääressä, jonka pinnasta katon kylmät halogeenit heijastuivat, ja yritin vastailla parhaani mukaan minulle esitettyihin kysymyksiin. "Miksi sinä olisit erittäin kiinnostunut tästä työpaikasta?"
Haluan rahaa. Haluan saada jotain aikaiseksi. Haluan näyttää osaavani. Antakaa minulle mahdollisuus todistaa olevani jotain.
En tiedä, uskoivatko he minua. En tiedä, uskoinko itsekään puoliakaan siitä mitä sanoin. Ehkä he ovat tottuneet siihen, että kaikkien sanoissa on puolet ilmaa. Toivottavasti jäljelle jäi edes jotain, mikä teki heihin vaikutuksen.
Maailman kaunis valkeus on palannut tänä vuonna aiemmin kuin viime vuonna. Muistan muutaman vuoden takaa mustan joulun. Tänä vuonna lumi juurtui yllättävän aikaisin. Aivan kuin olisin palannut lapsuuteen, jolloin talvi kesti ainakin 8 kuukautta ja lunta oli vyötäröön asti.
Haluan rahaa. Haluan saada jotain aikaiseksi. Haluan näyttää osaavani. Antakaa minulle mahdollisuus todistaa olevani jotain.
En tiedä, uskoivatko he minua. En tiedä, uskoinko itsekään puoliakaan siitä mitä sanoin. Ehkä he ovat tottuneet siihen, että kaikkien sanoissa on puolet ilmaa. Toivottavasti jäljelle jäi edes jotain, mikä teki heihin vaikutuksen.
Maailman kaunis valkeus on palannut tänä vuonna aiemmin kuin viime vuonna. Muistan muutaman vuoden takaa mustan joulun. Tänä vuonna lumi juurtui yllättävän aikaisin. Aivan kuin olisin palannut lapsuuteen, jolloin talvi kesti ainakin 8 kuukautta ja lunta oli vyötäröön asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti