Uusi vuosi alkoi, ja olen vajonnut johonkin pehmeään ja hitaaseen. En edes halua kiirehtiä. Istun tuntikaupalla paikallani tekemättä mitään, enkä jaksa kokea siitä syyllisyyttä.
Sataa kovaa ja sataa hiljaa ja sataa yhteen suuntaan ja toiseen suuntaan ja kohtisuoraan, omituisella täydellisyy-dellä, niin että lopulta sataa kaikilla mahdollisilla tavoilla paitsi ei alhaalta ylöspäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti