perjantai 15. tammikuuta 2010

Maailma

Palaan. Hitaasti, mutta paluu se on hidaskin paluu.

Tällä hetkellä maailma on liian suuri, liian pyöreä, meret liian suuria. On hyvä, että on kaukaisia paikkoja, sillä haluaisin käydä niissä kaikissa, mutta juuri nyt paikkojen kaukaisuus repii kaiken pois minusta.

Aiemmin esteet olivat vain 300 kilometrin pituisia. Sitten avasin silmäni ja sain uusia vaikeuksia. Vaikka ei ole oikein puhua vaikeuksista, sillä olen saanut niin paljon. Sain paljon ja otin vastaan, ja nyt kun minulle ei enää anneta, pitäisi keskittyä liikkumaan eteenpäin, mutta en voi.

Eikö se sade piiskaa sinuakin?

Olen yksin ja maailma ympäröi minut. Olen aina ja kaikkialla, mutta silti olen yksin, eikä kukaan oikeasti tiedä. Haluan vain sinut vierelleni. Haluan tehdä sinulle ruokaa, pitää huolta, pestä selkäsi. Haluan juoda teetä tai viiniä tai kaakaota ja nauraa typerille jutuillesi, sillä ne juuri ovat niitä hyviä juttuja.

Etkö sinäkin haluaisi kupin teetä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti