Loppu

Maailma lakkasi olemasta. Se laajeni ja laajeni, kunnes yhtäkkiä puristui kasaan ympärilleni, jättäen vain hieman tilaa hengittää, ja lopulta painoi keuhkoni kasaan, enkä tuntenut enää mitään.

Tiedän, että tässä jossain on aukko, josta pääsee vapauteen. Tiedän, että se aukko on silmieni edessä, ja katson siitä koko ajan läpi, mutten tajua mikä se on. Tiedän, että minun täytyy löytää se, ja löytää itseni uudestaan. Olen vihreiden lankojen verkossa, joka kiristyy yhä tiukemmalle mitä kauemmin minulla menee aikaa löytää tie ulos.

Hän pudottaa minut tielle kuin roskan, ja kierin ojaan, uppoan mutaan. En jaksa hengittää, ja muta paleltaa paljasta ihoani. Nousen vaivoin seisomaan. Seison ojassa, ja puut selkäni takana ovat äänetön armeija, joka huutaa nimeäni. Kuulen niiden huminan kuin sotarumpujen äänet. Seison tienpientareella. Olen alaston, olen uupunut, olen tyhjä, mutta olen syntynyt voittamaan.