perjantai 24. syyskuuta 2010

Kolminaisuus

Olin tänään J:n luona. Hauskaa, miten hänen luonaan on aina mukavaa. K saapui myös, vaikken ollutkaan täysin uskonut hänen jaksavan tulla. Hetkeä myöhemmin JJ oli oven takana. Jaoin kortit.

Koskin K:n jalkaa pöydän alla muka vaivihkaa. Tänään hän ei kavahtanut. Iloitsin salaa, mutten katsonut häneen. Jatkoin kortin peluuta ja halusin lentää. Olenko päässyt jonkun rajan yli?

R tekee radio-ohjelmaa. Kiitos internetin, kuulen hänen äänensä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Hänen aksenttinsa on vahvempi kuin minun aikanani. Vai olenko unohtanut senkin? Olen iloinen siitä, että hän on löytänyt intohimonsa. Ei kai hän sitä ollut hukannutkaan. Ehkä kaipaan häntä vielä, mutta ainakaan hän ei vie enää yöuniani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti