Aurinko oli jo lähes laskenut, kun näin K:n. Luulin ettei hän tulisikaan. Juttelimme hieman. Matkalla kotiin (sen verran minkä matkaa yhdessä jaoimme) hän kysyi minua lounaalle. Olisin haltioissani, ellei kyseessä olisi tapahtuma, johon hänet oli kutsuttu noin puoli tuntia sitten ja minut oli kylmästi sivuutettu.
JJ oli kipeä, ja tavallaan hellyyttävä. Ja suorastaan raivostun siitä, miten helppo häntä olisi lähestyä. Vaikka hän kuitenkin sanoisi ei juuri viime hetkellä, sillä eihän hän.
Olen nähnyt K:ta tällä viikolla joka päivä, ja tulen näkemään hänet vielä huomenna ja viikonloppuna.
Millon saisin tilaisuuden kertoa? Pitäisikö odottaa vielä? Kunpa hän tekisi jotain eikä minun tarvitsisi menettää yöuniani tämän takia.
On mahdollista, että hän ei tee mitään vaikka haluaisikin. Hän tietää olevansa vieraassa paikassa vain vähän aikaa. Hän tietää, etten minäkään ole täällä pidempään. Ehkä hän tajuaa, ettei se olisi fiksua. Häiritsisin vain työtä ja sopeutumista.
Jos vain tarraan kiinni häneen? Suutelen häntä ja hengitän sisääni hänen tuoksuaan. Olisiko se viisasta?
JJ oli kipeä, ja tavallaan hellyyttävä. Ja suorastaan raivostun siitä, miten helppo häntä olisi lähestyä. Vaikka hän kuitenkin sanoisi ei juuri viime hetkellä, sillä eihän hän.
Olen nähnyt K:ta tällä viikolla joka päivä, ja tulen näkemään hänet vielä huomenna ja viikonloppuna.
Millon saisin tilaisuuden kertoa? Pitäisikö odottaa vielä? Kunpa hän tekisi jotain eikä minun tarvitsisi menettää yöuniani tämän takia.
On mahdollista, että hän ei tee mitään vaikka haluaisikin. Hän tietää olevansa vieraassa paikassa vain vähän aikaa. Hän tietää, etten minäkään ole täällä pidempään. Ehkä hän tajuaa, ettei se olisi fiksua. Häiritsisin vain työtä ja sopeutumista.
Jos vain tarraan kiinni häneen? Suutelen häntä ja hengitän sisääni hänen tuoksuaan. Olisiko se viisasta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti