keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Kaivo

Menen hakemaan kirveen kaivosta.

En tiedä edes miksi heitin sen sinne. Mitä ikinä saavuttaa luovuttamalla, ellei uutta tietä ole vielä tiedossa? Ainakin pääsee eroon ihan hyvästä kirveestä, mutta... Miksi heitin sen?

En ole luovuttajatyyppiä, sillä elämä on aina taistelua ja täynnä vastoinkäymisiä ja sitä rataa, eikä kukaan koskaan saa mitä haluaa, eikä ainakaan ellei ole valmis tekemään töitä sen eteen. Kumppaneita voi saada jopa vahingossa ilman mitään suurempia ponnisteluja, mutta en minä nyt kumppania halua, haluan mahdollisuuksia, haluan kokemusta, ja sillä kokemuksella haluan näyttää mitä osaan tehdä.

Sain taas eilen sähköpostia. Kiitos, mutta ei kiitos. Saimme näin ja näin monta hakemusta ja vain näin monta pyydettiin haastatteluun ja vain yksi sai paikan ja parempi onni ensi kerralla.

Kuinka monta ensi kertaa minulle vielä tulee?

Aikaa ei ole rajattomasti. Toisaalta, ei minulla pitäisi olla mikään kiire mihinkään, mutta on silti. Haluan kaiken heti ja olen kyllä valmis yrittämään ja taistelemaan sen vuoksi, mutta aina seinä nouse eteen ja tajuan olevani kaivossa, ja ainoa tieni päivänvaloon on limainen köysi, jonka joku on kiusakseni vielä uittanut ruokaöljyssä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti