keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Iho

Jaan saunan viiden miespuolisen kaverini kanssa. T on siellä, ja näen hänet ensimmäistä kertaa alasti, ja hän on kaunis ja mahdoton ja niin kaukana. Ylihuomenna hän lähtee.

Lauteilla on ahdasta, ja liiskaannun nauravien miesten hikisten takapuolten väliin. Olen puolet heistä, laiha ja pieni. Soluttaudun silti joukkoon, hikoilemme yhdessä. T heittää löylyä.

Menemme uimaan. Kello on kaksi aamuyöllä, mutta taivas on vaalea ja aurinko kajastaa jossain puurajan takana. Järvellä on sumua, ja T kävelee heinikon poikki laiturille. Yritän paikata kameran puutetta maalaamalla mielessäni kuvan, joka haihtuu mielestäni kuitenkin heti, kun hän sukeltaa tummaan veteen ja rikkoo sen pinnan. Sumu lipuu peilityynen veden yllä, kun joku aloittaa vesisodan ja roiskimme kaikki toistemme päälle vettä.

Palaamme takaisin saunaan. Siellä on hämärää, mutta T istuu ikkunan vieressä, ja hänen ihonsa on märkä ja kutsuva. Istun JJ:n vieressä, ja hänen ihonsa on samalla kuuma ja kylmä, mutta tunnen vain väliimme jäävän kosteuden.

Saunan jälkeen sumu on lisääntynyt. Lähdemme veneellä järvelle. Minä, T, JJ, ja eräs tyttö. Vene lipuu hiljaa peilin yllä, ja sumu kulkee ohitsemme kuin hautajaisiin matkalla oleva metsänpeikkoseurue. Kierrämme saaren, väistelemme lumpeita, soudamme hiljaa, ja kuulemme vain hiljaisen liplatuksen. Käki kukkuu, ja sen ääni kaikuu veden yllä aivan kuin maailmassa ei koskaan olisi ollutkaan tuulta, sadetta, moottorin ääntä tai puhetta. T on väsynyt, mutta hän ei valita. Hän olisi halunnut mennä nukkumaan, mutta eihän hän voinut jättää tällaista kauneutta kokematta. Ei tätä voi kenenkään antaa jättää kokematta.

Tämä on erilainen maailma.

Menemme nukkumaan. Uni ei tule, alakerrassa jutellaan ja juodaan viimeiset viskit. Nukun lattialla T:n vieressä ja olen tuskaisen tietoinen siitä, että hän ei pitäisi siitä, että silittäisin hänen hiuksiaan vaikka minä sitä kuinka haluaisin.

En silitä, ja nukahdan jonkin ajan kuluttua. Näen unta, että T on mennyt naimisiin tyttöystävänsä kanssa ja minä olen katkera ja pettynyt. Kun herään, T on jo alakerrassa syömässä aamupalaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti